Tutorin ehdottomana aktiviteettina otimme osaa Kalamalja-työskentelyyn, jossa yhdessä pohdimme ammattipedagogiikan ja yleispedagogiikan eroavaisuuksia ja samalla pedagogiikkaa ylipäänsä ja aiheiden rönsyillessä myös eri alojen opettamista ja oppilaiden motivoimista ja ammattialojen tulevaisuutta. Ensimmäiset kolme rohkeaa aloittivat keskustelun ja sitä mukaa kun juttua riitti, niin aina joku uusi tuli keskustelutuoleille istumaan ja jatkoi aiheesta tai toi uutta perspektiiviä ja mielipidettä johdattaen keskustelua uusille poluille. Itse hyppäsin mukaan kertomaan omaa kokemustani mm. innostavista ja vähemmän innostavista opettajista,siitä ikuisen kestävästä "ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, edelleen ei työkokemusta -> ei työpaikkaa"-syklistä ja pohdin miksi opettamiseen innostunut henkilö ei välttämättä saa töitä ilman niitä niin elintärkeän välttämättömiä pedagogisia taitoja? Jos voin oppia kymmeniä eri analyysimenetelmiä laboratorioissa, miksen myös oppisi erilaisia opetusmetodeja?
Myös kun keskustelu sivusi oman ammattialan tulevaisuutta ja omaa roolia opettajana tulevaisuudessa, liityin uudelleen seuraan ja pohdin että miten oman alani tulevaisuus omasta mielestäni näyttää hyvinkin valoisalta. Laboratoriotekniikoita, molekyylibiologisia teorioita yms on opetettava ja käytävä hyvinkin yksityiskohtaisesti sekä teoriassa että käytännössä läpi opiskelijoiden kanssa, sillä niitä tarvitaan esim. tutkimuksessa. Erilaisia sairauksia varten on ymmärrettävä niin paljon teoriaa ja opttava käytäntöä, mutta samalla on otettava huomioon tulevaisuuden haasteet, uudet tekniikat ja menetelmät, muokata opetussuunnitelmia niin että ne palvelevat opiskelijoita vielä vuosien jälkeen eikä takerruta vanhoihin kalvoihin ja opeteta vanhentuneita tekniikoita, joita ei välttämättä tulla jatkossa käyttämään. Opettajien tulee kouluttautua omilla aloillaan entisestään, käydä seminaareissa ja ottaa osaa työpaikkakoulutuksiin ja oppia jatkuvasti uutta, lukea artikkeleita ja julkaisuja ja saada uusia aiheita ja perspektiivejä uusista menetelmistä. Eli opettajan työ ei ole vain opettamista, tiedon siirtoa opiskelijoille, vaan myös itseoppimista, omien (vanhojen) oppien regeneraatiota.
Kävimme läpi myös paljon erilaisia käsitteitä, joita voi joillain tavalla liittää oppilas-opettaja-tilanteisiin tai muuten vain uuden asian oppimiseen tai ohjaukseen. Keräsimme ajatuksia eri käsitteistä taulukkoon:
OPETTAMINEN
Suunnitelmallista
Tavoitteellista
Johdettua
Tarkoituksen
mukaista
Pedagogisia
menetelmiä käytössä (käyttöteoria)
Muilta
ryhmiltä:
Tiedon
välittämistä, päämäärätietoista, uuden tiedon tuottamista,
kokonaisvaltaista
|
VALMENTAMINEN
Valmentaja-valmennettava-suhde. Vastuu on myös
valmennettavalla, jonka tulee syventyä ja ottaa selvää substanssista
Tuloshakuisuus.
|
TERAPOIMINEN
Erilaisten menetelmien
käyttäminen vastaanottajan auttamiseksi
Muilta
ryhmiltä:
kahdenvälinen
luottamuksellinen sessio
|
OHJAAMINEN
Esim.
opinnäytetyössä opettaja ohjaa, opastaa ja toimii
suunnannäyttäjänä. (Luotsi)
Muilta
ryhmiltä:
ohjataan opiskelijaa
toimimaan itse,
epävirallista,
opiskelija
etsii itse tietoa,
kaitsemista
ja huolenpitämistä, yksilöllistä, kohti jotain päämäärä
Ohjataan jotakin oppimisprosessia
|
SPARRAAMINEN
Keskustelua
ryhmässä tai parin kanssa jostain tietystä problematiikasta tai
teemasta. Vuorovaikutteista keskustelua
Muilta
ryhmiltä:
kannustamista,
saa ajattelemaan uudella tavalla, kyseenalaistaa
|
FASILITOIMIEN
Mahdollistaa ryhmän
ideointia jonkin tavoitteen ratkaisemiseksi
Muilta
ryhmiltä:
tiedon
kokoamista, puitteet oppimiselle, antaa työkaluja ja menetelmiä jotta voi edetä eteenpäin
|
OPASTAMINEN
Johdattaa haluttuun
suuntaan
Opastamisessa
substanssi mukana
Muilta
ryhmiltä:
lyhyt kestoinen,
kuvaileva, kerrotaan miten päästään eteenpäin
|
NEUVOMINEN
Yksityiskohtaista
tietoa asiantuntijalta
Muilta
ryhmiltä:
annetaan suorat ohjeet
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti