Toisena lähipäivänä Sirkku Ohvo, ammatillisen erityisopetuksen opettaja, piti meille 1,5h luennon Mercuria kauppaoppilaitoksen opintosuunnitelmasta ja hieman erilaisesta opettaja-oppilas välisistä vuorovaikutuksista ja opintoihin motivoinnista.
Heillä tuleville merkonomeille luodaan alusta asti yksilölliset opintopolut ja luodaan turvallinen oppimisympäristö ja positiivinen pedagogiikka, joka lisää kouluhyvinvointia ja siten myös oppimista ja viihtymistä ja tukee erityisesti nuorten kasvua. Opetus on joustavaa ja työelämälähtöistä, antaen opiskelijoille mahdollisuuden edetä yksilöllisesti ja ottaen huomioon nopeat ja hitaat oppijat. Hän korosti arvioinnin merkitystä osaamisperusteisena: osaaminen ei saa olla aikaan, paikkaan tai tiettyihin harjoituksiin sidottua, käytössä ei ole opintoviikkoja vaan osaamispisteet. Tämä tietenkin aiheuttaa varmasti ylimääräistä työtä kun mietitään miten käytännössä opettaa hitasti ja nopeasti eteneviä opiskelijoita, jos he ansaitsevat osaamispisteet eri tahtiin, mutta käyvät samoilla kursseilla?
Mercuriassa perinteiset opetusmetodit ja -säännöt ovat heitetty roskakoriin ja otettu positiivista pedagogiikkaa tilalle. Pois joutavat lukujärjestykset, sanktiot tekemättömistä tehtävistä, tyypillinen ryhmäopetus, negatiivinen palaute, tiukat aikataulut, samat kurssit ja tehtävät samalle luokalle. Tilalle on tuotu myönteiset elämänarvot, kuten luottamus, onnistuminen ja innostuminen, yksilölliset polut ja eteneminen, yhteisöllisyys, keskinäinen arvostus, tiimioppiminen, vertaisohjaus, vapaus ja vastuu, oppilaiden välittäminen, valmentaminen ja kannustaminen sekä oppijakeskeisyys. Oppilaita huomioidaan yksilöllisesti ja heille määrätään tehtäviä heidän tasolle sopiviksi.
Tavoitteena heillä on oppilaiden hyvä itseluottamus, hyvä ammatillinen osaaminen, hyvät työelämätaidot ja jatko-opintovalmiudet, työllistyminen, mikä voi tapahtua jo opiskelun aikana ja yrittäjämäinen asenne.
* * * * * * * * *
Tämä luento herätti paljon ajatuksia meissä kaikissa ja osallistuimmekin ryhmäkeskusteluun jälkeenpäin, käyden läpi mitä olimme oppineet ja olimmeko samalla aaltopituudella kyseisten opettamis- ja oppimismetodien suhteen. Vaikka yleisesti ottaen heidän menetelmänsä vaikuttivat toimivilta ja menestyksekkäiltä, ei samoja metodeja voi välttämättä soveltaa muihin korkeakouluopintoihin, joissa lukujärjestykset ovat tärkeitä, jotta tietyt kurssit voi järjestää tiettyyn aikaan ja opettajat tietävät aikataulunsa, jotta pystyvät järjestämään työnsä etukäteen eivätkä joudu kaitsemaan poisjääneitä opiskelijoita ja yritä saada jokaista läpäisemään kaikki kurssit. Mikä kuitenkin pitäisi olla sovellettavissa joka paikassa on nopeiden ja hitaiden opiskelijoiden huomioonottaminen, että hitaille opiskelijoille annetaan aikaa ja lisäapua ja tukiopetusta niin tarvittaessa ja nopeat opiskelijat saisivat jonkun pienen projektin tai lisäopittavaa jos kurssin tehtävät on jo suoritettu ja sisältö ymmärretty.
Tämä herättää ajatuksia siitä kuinka paljon vastuuta annetaan opettajille, jotta he saavat jokaisen oppilaan työnnettyä uunista ulos koulun lopulla todistus kädessä, ja kuinka paljon vastuuta annetaan opiskelijoille, jotta he ryhtyisivät toimeen, oppisivat itsenäisesti, saisivat omalle tasolleen sopivia tehtäviä ja vaikka tsemppaisivat toisiaan ja auttaisivat hitaammin oppineita, jotta kaikki pysyvät yhdessä mukana.
Tämä voisi myös olla jotakin, joka on otettava huomioon tulevaisuuden oppimisessa, opettajien on uusiuduttava ja uudistettava opettamismenetelmiään ja saada ehkä jopa lisäresursseja kurssien laatimiseksi ja toteuttamiseksi. Jos oppilaiden on työvoimapoliittisista syistä oltava koulussa kolme vuotta ennen kuin valmistuvat, niin ne kolme vuotta tulisi olla mahdollisimman hedelmällisiä, hyvin suunniteltuja ja informatiivisia kouluvuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti