1. Lähipäivien jälkipuintia, osa 2 (26.8.17)

Toisena lähipäivänä Sirkku Ohvo, ammatillisen erityisopetuksen opettaja, piti meille 1,5h luennon Mercuria kauppaoppilaitoksen opintosuunnitelmasta ja hieman erilaisesta opettaja-oppilas välisistä vuorovaikutuksista ja opintoihin motivoinnista.

Heillä tuleville merkonomeille luodaan alusta asti yksilölliset opintopolut ja luodaan turvallinen oppimisympäristö ja positiivinen pedagogiikka, joka lisää kouluhyvinvointia ja siten myös oppimista ja viihtymistä ja tukee erityisesti nuorten kasvua. Opetus on joustavaa ja työelämälähtöistä, antaen opiskelijoille mahdollisuuden edetä yksilöllisesti ja ottaen huomioon nopeat ja hitaat oppijat. Hän korosti arvioinnin merkitystä osaamisperusteisena: osaaminen ei saa olla aikaan, paikkaan tai tiettyihin harjoituksiin sidottua, käytössä ei ole opintoviikkoja vaan osaamispisteet. Tämä tietenkin aiheuttaa varmasti ylimääräistä työtä kun mietitään miten käytännössä opettaa hitasti ja nopeasti eteneviä opiskelijoita, jos he ansaitsevat osaamispisteet eri tahtiin, mutta käyvät samoilla kursseilla?

Mercuriassa perinteiset opetusmetodit ja -säännöt ovat heitetty roskakoriin ja otettu positiivista pedagogiikkaa tilalle. Pois joutavat lukujärjestykset, sanktiot tekemättömistä tehtävistä, tyypillinen ryhmäopetus, negatiivinen palaute, tiukat aikataulut, samat kurssit ja tehtävät samalle luokalle. Tilalle on tuotu myönteiset elämänarvot, kuten luottamus, onnistuminen ja innostuminen, yksilölliset polut ja eteneminen, yhteisöllisyys, keskinäinen arvostus, tiimioppiminen, vertaisohjaus, vapaus ja vastuu, oppilaiden välittäminen, valmentaminen ja kannustaminen sekä oppijakeskeisyys. Oppilaita huomioidaan yksilöllisesti ja heille määrätään tehtäviä heidän tasolle sopiviksi.

Tavoitteena heillä on oppilaiden hyvä itseluottamus, hyvä ammatillinen osaaminen, hyvät työelämätaidot ja jatko-opintovalmiudet, työllistyminen, mikä voi tapahtua jo opiskelun aikana ja yrittäjämäinen asenne.

                            *       *          *         *       *       *        *         *         *
Tämä luento herätti paljon ajatuksia meissä kaikissa ja osallistuimmekin ryhmäkeskusteluun jälkeenpäin, käyden läpi mitä olimme oppineet ja olimmeko samalla aaltopituudella kyseisten opettamis- ja oppimismetodien suhteen. Vaikka yleisesti ottaen heidän menetelmänsä vaikuttivat toimivilta ja menestyksekkäiltä, ei samoja metodeja voi välttämättä soveltaa muihin korkeakouluopintoihin, joissa lukujärjestykset ovat tärkeitä, jotta tietyt kurssit voi järjestää tiettyyn aikaan ja opettajat tietävät aikataulunsa, jotta pystyvät järjestämään työnsä etukäteen eivätkä joudu kaitsemaan poisjääneitä opiskelijoita ja yritä saada jokaista läpäisemään kaikki kurssit. Mikä kuitenkin pitäisi olla sovellettavissa joka paikassa on nopeiden ja hitaiden opiskelijoiden huomioonottaminen, että hitaille opiskelijoille annetaan aikaa ja lisäapua ja tukiopetusta niin tarvittaessa ja nopeat opiskelijat saisivat jonkun pienen projektin tai lisäopittavaa jos kurssin tehtävät on jo suoritettu ja sisältö ymmärretty.
Tämä herättää ajatuksia siitä kuinka paljon vastuuta annetaan opettajille, jotta he saavat jokaisen oppilaan työnnettyä uunista ulos koulun lopulla todistus kädessä, ja kuinka paljon vastuuta annetaan opiskelijoille, jotta he ryhtyisivät toimeen, oppisivat itsenäisesti, saisivat omalle tasolleen sopivia tehtäviä ja vaikka tsemppaisivat toisiaan ja auttaisivat hitaammin oppineita, jotta kaikki pysyvät yhdessä mukana.
Tämä voisi myös olla jotakin, joka on otettava huomioon tulevaisuuden oppimisessa, opettajien on uusiuduttava ja uudistettava opettamismenetelmiään ja saada ehkä jopa lisäresursseja kurssien laatimiseksi ja toteuttamiseksi. Jos oppilaiden on työvoimapoliittisista syistä oltava koulussa kolme vuotta ennen kuin valmistuvat, niin ne kolme vuotta tulisi olla mahdollisimman hedelmällisiä, hyvin suunniteltuja ja informatiivisia kouluvuosia.

1. Lähipäivien jälkipuintia, osa I (25.8.17)

AOKK:n ensimmäiset lähipäivät on takana ja nyt tuntuu että lukuvuosi alkaa toden teolla. Teknillisiä detaileja, tehtävien palautuspäivien muistutuksia, opintojen suunnittelua ja seuraaviin lähipäiviin valmistautumista.

Tutorin ehdottomana aktiviteettina otimme osaa Kalamalja-työskentelyyn, jossa yhdessä pohdimme ammattipedagogiikan ja yleispedagogiikan eroavaisuuksia ja samalla pedagogiikkaa ylipäänsä ja aiheiden rönsyillessä myös eri alojen opettamista ja oppilaiden motivoimista ja ammattialojen tulevaisuutta. Ensimmäiset kolme rohkeaa aloittivat keskustelun ja sitä mukaa kun juttua riitti, niin aina joku uusi tuli keskustelutuoleille istumaan ja jatkoi aiheesta tai toi uutta perspektiiviä ja mielipidettä johdattaen keskustelua uusille poluille. Itse hyppäsin mukaan kertomaan omaa kokemustani mm. innostavista ja vähemmän innostavista opettajista,siitä ikuisen kestävästä "ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, edelleen ei työkokemusta -> ei työpaikkaa"-syklistä ja pohdin miksi opettamiseen innostunut henkilö ei välttämättä saa töitä ilman niitä niin elintärkeän välttämättömiä pedagogisia taitoja? Jos voin oppia kymmeniä eri analyysimenetelmiä laboratorioissa, miksen myös oppisi erilaisia opetusmetodeja?
Myös kun keskustelu sivusi oman ammattialan tulevaisuutta ja omaa roolia opettajana tulevaisuudessa, liityin uudelleen seuraan ja pohdin että miten oman alani tulevaisuus omasta mielestäni näyttää hyvinkin valoisalta. Laboratoriotekniikoita, molekyylibiologisia teorioita yms on opetettava ja käytävä hyvinkin yksityiskohtaisesti sekä teoriassa että käytännössä läpi opiskelijoiden kanssa, sillä niitä tarvitaan esim. tutkimuksessa. Erilaisia sairauksia varten on ymmärrettävä niin paljon teoriaa ja opttava käytäntöä, mutta samalla on otettava huomioon tulevaisuuden haasteet, uudet tekniikat ja menetelmät, muokata opetussuunnitelmia niin että ne palvelevat opiskelijoita vielä vuosien jälkeen eikä takerruta vanhoihin kalvoihin ja opeteta vanhentuneita tekniikoita, joita ei välttämättä tulla jatkossa käyttämään. Opettajien tulee kouluttautua omilla aloillaan entisestään, käydä seminaareissa ja ottaa osaa työpaikkakoulutuksiin ja oppia jatkuvasti uutta, lukea artikkeleita ja julkaisuja ja saada uusia aiheita ja perspektiivejä uusista menetelmistä. Eli opettajan työ ei ole vain opettamista, tiedon siirtoa opiskelijoille, vaan myös itseoppimista, omien (vanhojen) oppien regeneraatiota.

Kävimme läpi myös paljon erilaisia käsitteitä, joita voi joillain tavalla liittää oppilas-opettaja-tilanteisiin tai muuten vain uuden asian oppimiseen tai ohjaukseen. Keräsimme ajatuksia eri käsitteistä taulukkoon:
 

OPETTAMINEN Suunnitelmallista Tavoitteellista Johdettua Tarkoituksen mukaista Pedagogisia menetelmiä käytössä (käyttöteoria) Muilta ryhmiltä: Tiedon välittämistä, päämäärätietoista, uuden tiedon tuottamista, kokonaisvaltaista	VALMENTAMINEN Valmentaja-valmennettava-suhde. Vastuu on myös valmennettavalla, jonka tulee syventyä ja ottaa selvää substanssista Tuloshakuisuus.	TERAPOIMINEN Erilaisten menetelmien käyttäminen vastaanottajan auttamiseksi Muilta ryhmiltä: kahdenvälinen luottamuksellinen sessio	OHJAAMINEN Esim. opinnäytetyössä opettaja ohjaa, opastaa ja toimii suunnannäyttäjänä. (Luotsi) Muilta ryhmiltä: ohjataan opiskelijaa toimimaan itse, epävirallista, opiskelija etsii itse tietoa, kaitsemista ja huolenpitämistä, yksilöllistä, kohti jotain päämäärä Ohjataan jotakin oppimisprosessia
SPARRAAMINEN Keskustelua ryhmässä tai parin kanssa jostain tietystä problematiikasta tai teemasta. Vuorovaikutteista keskustelua Muilta ryhmiltä: kannustamista, saa ajattelemaan uudella tavalla, kyseenalaistaa	FASILITOIMIEN Mahdollistaa ryhmän ideointia jonkin tavoitteen ratkaisemiseksi Muilta ryhmiltä: tiedon kokoamista, puitteet oppimiselle, antaa työkaluja ja menetelmiä jotta voi edetä eteenpäin	OPASTAMINEN Johdattaa haluttuun suuntaan Opastamisessa substanssi mukana Muilta ryhmiltä: lyhyt kestoinen, kuvaileva, kerrotaan miten päästään eteenpäin	NEUVOMINEN Yksityiskohtaista tietoa asiantuntijalta Muilta ryhmiltä: annetaan suorat ohjeet