Lopussa kiitos toivottavasti seisoo.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot alkamassa, ensimmäisistä päivistä selvitty pää pyörällä. Nyt se sitten alkaa, johan se päivä vasta oli kun meiliin kilahti viesti että "onneksi olkoon opiskelupaikasta.." Niin sitä vain luuli olevansa valmis, mutta mitä vielä. Jonkun verran kyllä tein pohjatyötä, sillä mitään hajuakaan ei ollut esim. kasvatustieteistä, pedagogisista opinnoista tai teoriatietoa opetuksesta. Löysin mielenkiintoisia linkkejä, hieman luettavaa, ja löysin Oulun yliopiston Johdatus kasvatustieteeseen-kurssin videot, jotka avasivat huomattavasti ymmärrystä kasvatustieteen perustasta, sen evoluutiosta ja siihen liittyvistä tärkeistä henkilöistä ja tapahtumista. Teoriaa on hyvä opiskella, se avaa ja selventää tutkittavaa kohdetta ja sitä kautta asiaa ymmärtää ja arvostaa paremmin. Käytännön työhön taas tarvitaan toisenlaisia oppeja, työkaluja ja henkistä kanttia. Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun hyppään johonkin täysin tuntemattomaan, joten kyllä ne varsinaiset opetustunnitkin varmasti hyvin menevät.
Miksi lähdin tähän mukaan?
Opiskelin laborantiksi (-03) ja soveltavan biotekniikan maisteriksi (-08) ja työskentelin tutkimusryhmissä teknikkona muutamia vuosia. Välissä asuin ulkomailla, tein CELTAn, joka opetti hyvin käytännönläheisesti miten opetetaan englannin kieltä aikuisille, eri leveleillä. Sen kurssin aikana pääsin elämäni ensimmäistä kertaa opettamaan ja vaikka sydän pamppaili kurkussa koko ajan jännityksestä, oli se silti mielenkiintoista ja antoisaa. Mukavaa oli myös saada opiskelijoilta hyvää palautetta, se antoi uskoa että on lähtenyt oikealle alalle. Päädyin kuitenkin opettamaan englantia lapsille esikouluihin, jolloin opetukset olivat täysin erilaiset, mutta luovemmat ja hauskemmat. Sinä aikana luovuutta täytyi käyttää, jotta keksi jatkuvasti uusia ja erilaisia tapoja opettaa samoja asioita. Sai hullutella, leikkiä, askarrella, tanssia, laulaa, mitä vain. Esikouluajat jäivät kuitenkin taakse, kun päätimme muuttaa Suomeen ja aloittaa elämän täällä.
Ajatus opettamisesta ihan ammatiksi kuitenkin jäi kytemään mieleen, vaikka samoja vanhoja töitä päädyinkin tekemään. Suomessa vain ei tuosta vain pääsekään opettamaan, on oltava pedagogiset taidot ja kasvatustieteen tutkinnot takataskussa, jotta joku edes harkitsisi palkkaavansa opettajaksi. Ja siltikin pitäisi vakuuttaa pätevältä ja ammatilliselta. Miten se onnistuisi, jos ei ole kokemusta? Jos ei ole kokemusta, kuka palkkaisi kokemattoman? Vanha tuttu sykli häämötti edessä. Ainoa vastaus oli päästä opiskelemaan opettajaksi, ja nyt kun sinne pääsin ja se on alkamassa, niin tuntuu että ehkä tässä sittenkin on mahdollisuuksia niihin muihin töihin tulevaisuudessa. Ja vaikka ei nyt heti valmistuttuaan saisikaan mitään opettajantyötä, niin AmO on kuitenkin minulle henkilökohtainen sulka hattuun, joka näyttää hyvältä CV:ssä ja antaa erilaista vinkkeliä työelämään.
