1. Lähipäivien jälkipuintia, osa 2 (26.8.17)

Toisena lähipäivänä Sirkku Ohvo, ammatillisen erityisopetuksen opettaja, piti meille 1,5h luennon Mercuria kauppaoppilaitoksen opintosuunnitelmasta ja hieman erilaisesta opettaja-oppilas välisistä vuorovaikutuksista ja opintoihin motivoinnista.

Heillä tuleville merkonomeille luodaan alusta asti yksilölliset opintopolut ja luodaan turvallinen oppimisympäristö ja positiivinen pedagogiikka, joka lisää kouluhyvinvointia ja siten myös oppimista ja viihtymistä ja tukee erityisesti nuorten kasvua. Opetus on joustavaa ja työelämälähtöistä, antaen opiskelijoille mahdollisuuden edetä yksilöllisesti ja ottaen huomioon nopeat ja hitaat oppijat. Hän korosti arvioinnin merkitystä osaamisperusteisena: osaaminen ei saa olla aikaan, paikkaan tai tiettyihin harjoituksiin sidottua, käytössä ei ole opintoviikkoja vaan osaamispisteet. Tämä tietenkin aiheuttaa varmasti ylimääräistä työtä kun mietitään miten käytännössä opettaa hitasti ja nopeasti eteneviä opiskelijoita, jos he ansaitsevat osaamispisteet eri tahtiin, mutta käyvät samoilla kursseilla?

Mercuriassa perinteiset opetusmetodit ja -säännöt ovat heitetty roskakoriin ja otettu positiivista pedagogiikkaa tilalle. Pois joutavat lukujärjestykset, sanktiot tekemättömistä tehtävistä, tyypillinen ryhmäopetus, negatiivinen palaute, tiukat aikataulut, samat kurssit ja tehtävät samalle luokalle. Tilalle on tuotu myönteiset elämänarvot, kuten luottamus, onnistuminen ja innostuminen, yksilölliset polut ja eteneminen, yhteisöllisyys, keskinäinen arvostus, tiimioppiminen, vertaisohjaus, vapaus ja vastuu, oppilaiden välittäminen, valmentaminen ja kannustaminen sekä oppijakeskeisyys. Oppilaita huomioidaan yksilöllisesti ja heille määrätään tehtäviä heidän tasolle sopiviksi.

Tavoitteena heillä on oppilaiden hyvä itseluottamus, hyvä ammatillinen osaaminen, hyvät työelämätaidot ja jatko-opintovalmiudet, työllistyminen, mikä voi tapahtua jo opiskelun aikana ja yrittäjämäinen asenne.

                            *       *          *         *       *       *        *         *         *
Tämä luento herätti paljon ajatuksia meissä kaikissa ja osallistuimmekin ryhmäkeskusteluun jälkeenpäin, käyden läpi mitä olimme oppineet ja olimmeko samalla aaltopituudella kyseisten opettamis- ja oppimismetodien suhteen. Vaikka yleisesti ottaen heidän menetelmänsä vaikuttivat toimivilta ja menestyksekkäiltä, ei samoja metodeja voi välttämättä soveltaa muihin korkeakouluopintoihin, joissa lukujärjestykset ovat tärkeitä, jotta tietyt kurssit voi järjestää tiettyyn aikaan ja opettajat tietävät aikataulunsa, jotta pystyvät järjestämään työnsä etukäteen eivätkä joudu kaitsemaan poisjääneitä opiskelijoita ja yritä saada jokaista läpäisemään kaikki kurssit. Mikä kuitenkin pitäisi olla sovellettavissa joka paikassa on nopeiden ja hitaiden opiskelijoiden huomioonottaminen, että hitaille opiskelijoille annetaan aikaa ja lisäapua ja tukiopetusta niin tarvittaessa ja nopeat opiskelijat saisivat jonkun pienen projektin tai lisäopittavaa jos kurssin tehtävät on jo suoritettu ja sisältö ymmärretty.
Tämä herättää ajatuksia siitä kuinka paljon vastuuta annetaan opettajille, jotta he saavat jokaisen oppilaan työnnettyä uunista ulos koulun lopulla todistus kädessä, ja kuinka paljon vastuuta annetaan opiskelijoille, jotta he ryhtyisivät toimeen, oppisivat itsenäisesti, saisivat omalle tasolleen sopivia tehtäviä ja vaikka tsemppaisivat toisiaan ja auttaisivat hitaammin oppineita, jotta kaikki pysyvät yhdessä mukana.
Tämä voisi myös olla jotakin, joka on otettava huomioon tulevaisuuden oppimisessa, opettajien on uusiuduttava ja uudistettava opettamismenetelmiään ja saada ehkä jopa lisäresursseja kurssien laatimiseksi ja toteuttamiseksi. Jos oppilaiden on työvoimapoliittisista syistä oltava koulussa kolme vuotta ennen kuin valmistuvat, niin ne kolme vuotta tulisi olla mahdollisimman hedelmällisiä, hyvin suunniteltuja ja informatiivisia kouluvuosia.

1. Lähipäivien jälkipuintia, osa I (25.8.17)

AOKK:n ensimmäiset lähipäivät on takana ja nyt tuntuu että lukuvuosi alkaa toden teolla. Teknillisiä detaileja, tehtävien palautuspäivien muistutuksia, opintojen suunnittelua ja seuraaviin lähipäiviin valmistautumista.

Tutorin ehdottomana aktiviteettina otimme osaa Kalamalja-työskentelyyn, jossa yhdessä pohdimme ammattipedagogiikan ja yleispedagogiikan eroavaisuuksia ja samalla pedagogiikkaa ylipäänsä ja aiheiden rönsyillessä myös eri alojen opettamista ja oppilaiden motivoimista ja ammattialojen tulevaisuutta. Ensimmäiset kolme rohkeaa aloittivat keskustelun ja sitä mukaa kun juttua riitti, niin aina joku uusi tuli keskustelutuoleille istumaan ja jatkoi aiheesta tai toi uutta perspektiiviä ja mielipidettä johdattaen keskustelua uusille poluille. Itse hyppäsin mukaan kertomaan omaa kokemustani mm. innostavista ja vähemmän innostavista opettajista,siitä ikuisen kestävästä "ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, edelleen ei työkokemusta -> ei työpaikkaa"-syklistä ja pohdin miksi opettamiseen innostunut henkilö ei välttämättä saa töitä ilman niitä niin elintärkeän välttämättömiä pedagogisia taitoja? Jos voin oppia kymmeniä eri analyysimenetelmiä laboratorioissa, miksen myös oppisi erilaisia opetusmetodeja?
Myös kun keskustelu sivusi oman ammattialan tulevaisuutta ja omaa roolia opettajana tulevaisuudessa, liityin uudelleen seuraan ja pohdin että miten oman alani tulevaisuus omasta mielestäni näyttää hyvinkin valoisalta. Laboratoriotekniikoita, molekyylibiologisia teorioita yms on opetettava ja käytävä hyvinkin yksityiskohtaisesti sekä teoriassa että käytännössä läpi opiskelijoiden kanssa, sillä niitä tarvitaan esim. tutkimuksessa. Erilaisia sairauksia varten on ymmärrettävä niin paljon teoriaa ja opttava käytäntöä, mutta samalla on otettava huomioon tulevaisuuden haasteet, uudet tekniikat ja menetelmät, muokata opetussuunnitelmia niin että ne palvelevat opiskelijoita vielä vuosien jälkeen eikä takerruta vanhoihin kalvoihin ja opeteta vanhentuneita tekniikoita, joita ei välttämättä tulla jatkossa käyttämään. Opettajien tulee kouluttautua omilla aloillaan entisestään, käydä seminaareissa ja ottaa osaa työpaikkakoulutuksiin ja oppia jatkuvasti uutta, lukea artikkeleita ja julkaisuja ja saada uusia aiheita ja perspektiivejä uusista menetelmistä. Eli opettajan työ ei ole vain opettamista, tiedon siirtoa opiskelijoille, vaan myös itseoppimista, omien (vanhojen) oppien regeneraatiota.

Kävimme läpi myös paljon erilaisia käsitteitä, joita voi joillain tavalla liittää oppilas-opettaja-tilanteisiin tai muuten vain uuden asian oppimiseen tai ohjaukseen. Keräsimme ajatuksia eri käsitteistä taulukkoon:
 

OPETTAMINEN Suunnitelmallista Tavoitteellista Johdettua Tarkoituksen mukaista Pedagogisia menetelmiä käytössä (käyttöteoria) Muilta ryhmiltä: Tiedon välittämistä, päämäärätietoista, uuden tiedon tuottamista, kokonaisvaltaista	VALMENTAMINEN Valmentaja-valmennettava-suhde. Vastuu on myös valmennettavalla, jonka tulee syventyä ja ottaa selvää substanssista Tuloshakuisuus.	TERAPOIMINEN Erilaisten menetelmien käyttäminen vastaanottajan auttamiseksi Muilta ryhmiltä: kahdenvälinen luottamuksellinen sessio	OHJAAMINEN Esim. opinnäytetyössä opettaja ohjaa, opastaa ja toimii suunnannäyttäjänä. (Luotsi) Muilta ryhmiltä: ohjataan opiskelijaa toimimaan itse, epävirallista, opiskelija etsii itse tietoa, kaitsemista ja huolenpitämistä, yksilöllistä, kohti jotain päämäärä Ohjataan jotakin oppimisprosessia
SPARRAAMINEN Keskustelua ryhmässä tai parin kanssa jostain tietystä problematiikasta tai teemasta. Vuorovaikutteista keskustelua Muilta ryhmiltä: kannustamista, saa ajattelemaan uudella tavalla, kyseenalaistaa	FASILITOIMIEN Mahdollistaa ryhmän ideointia jonkin tavoitteen ratkaisemiseksi Muilta ryhmiltä: tiedon kokoamista, puitteet oppimiselle, antaa työkaluja ja menetelmiä jotta voi edetä eteenpäin	OPASTAMINEN Johdattaa haluttuun suuntaan Opastamisessa substanssi mukana Muilta ryhmiltä: lyhyt kestoinen, kuvaileva, kerrotaan miten päästään eteenpäin	NEUVOMINEN Yksityiskohtaista tietoa asiantuntijalta Muilta ryhmiltä: annetaan suorat ohjeet

HEKS 1 - pohtimista ja murehtimista

Nyt kun olen jonkun verran lukenut aineistoliitteestä löytyviä lähteitä, on jatkuva tieto saanut minut entistä enemmän uskomaan siihen, että opetus, opettajana työskentely, olisi sekä teoriassa että käytännössä mieluinen uravaihtoehto, nykyisen tilalle. On tullut luettua, on tullut pohdittua, on tullut tehtyäkin jotain konkreettisempaa, mutta silti lähes kaikki opintojen suhteen vielä to-do-listalla.

HEKS1 on edelleen jäänyt hankalaksi aloittaa, yksinkertaisin (ja se tyypillisin..) selitys on, että ei ole ollut aikaa keskittyä siihen toistaiseksi. Aikaa olisi varmasti, jos sitä vain järjestäisi, mutta kun elämä. Kun on töitä ja niihin liittyvää stressiä, on työmatkavalmisteluja ja niihin liittyvää stressiä, on uuden työpaikan etsintää ja siihen liittyvää stressiä, ahdistustakin. Kun kaikkea on liikaa, on jostain luovuttava hetkeksi ja otettava se takaisin kuvioihin kun pahimmat kiireet ovat ohitse ja aikaa on enemmän.

Parhaiten sitä kai kuitenkin pääsee alkuun kun vain aloittaa jostakin ja etenee siitä sitten miten parhaiten näkee. Tai miten tekstiä syntyy. Eli kokeillaan miettiä näitä HEKS-kysymyksiä nyt vaikka tässä.

1. Mikä on taustasi ja miksi hakeuduit ammatillisen opettajan opintoihin?
Tähän on helppo vastata, jätän sen viimeiseksi.

2. Millainen on tämänhetkinen pedagoginen osaamisesi suhteessa ammatillisen opettajan osaamisen kriteereihin?
Minkälainen opettaja voisin olla: oma käyttöteoria varmasti muokkautuisi opintojen edetessä ja kokemuksen karttuessa, riippuen myös opetettavista ja ympäristöstä.
Uskon, että ajan kanssa pystyisin olemaan tasa-arvoinen ja reilu opettaja, huomioiden opetettavien taustat, tarpeet ja oppimiskyvyt ja -tavat.
Oman osaamiseni kehittämiseen tulisin varmasti tarvitsemaan ohjausta kollegoiden ja työelämässä muiden vaikuttavien osapuolien kautta, mutta varmasti huomaisin itsekin seikkoja opetuksessa, joita voisin muuttaa tai parantaa. Usein olen hyvin itsekriittinen oman osaamiseni suhteen, varsinkin uuden oppimisen alussa, mutta kun saan tukea ja ohjausta, luotan enemmän omaan osaamiseeni.
Minulla ei juurikaan ole kokemusta oppimiskeskeisten ohjaus- ja opetusmenetelmien kehittämisessä. Olen antanut työpaikalla opetusta yhdelle henkilölle, jolloin hänen aikaisempi osaaminen ja alan ymmärrys oli helppo ottaa huomioon ja koin antavani tarpeellisia tietoja hänelle, jotta hänen osaamisensa ja toiminta kehittyy työelämässä eteenpäin.
Vuorovaikutustaitoni opettajana saattaisivat olla melko hyvät, pyrin aina toimimaan toisia kunnioittavasti ja huomioiden. Ymmärrän ihmisten erilaisuuden ajatusmaailmallisesti ja kultturillisesti, pysyn asiallisena mutta myös näytän persoonallisuuttani, jonka usein koen rikkovan jäätä ja luovan yhteyden toiseen henkilöön.
Olen seurannut nykyään aktiivisemmin koulutuksia koskevia yhteiskunnallisia uutisia ja keskusteluja ja yritän ymmärtää päätöksien taustoja ja tulevaisuutta. Seuraan virallisia nettisivuja, kuten Opetus-ja Kulttuuriministeriö, Opetusalan Ammattijärjestö, Opetushallitus, ja Opettaja-lehti. 

3. Millaisia ovat työyhteisösi pedagogiset ja ammatilliset kehittämistarpeet?


4. Mitkä ovat ammattikasvatukseen ja pedagogiseen osaamiseen liittyvät kehittymistavoitteesi?
Aineistoihin perehtyminen, kirjallisuus yms lähteet. Vahvempi kasvatustieteen teoreettinen ymmärrys, oppimiskäsityset ja -ismit. Esiintymistaitojen parantaminen. Opetusharjoittelut.

5. Millainen pedagoginen käyttöteoria ohjaa opetus-ja ohjaustyötäsi?

Lainaan vastauksen siihen, mitä on käyttöteoria: "..jokaiselle opettajalle kehittyy opintojen aikana oma pedagoginen käyttöteoria. Toisin sanoen jokainen opettaja luo oman käsityksensä siitä, minkälainen opettaja on, minkälaista pedagogiikkaa haluaa toteuttaa ja minkälaiset arvot sen taustalla vaikuttavat." (http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut?resolvetemplatefordevice=true&juttuID=1408913225204)

Shulmanin mukaan (1987, s. 13) opettajan tehtävä on transformoida eli muuntaa tuntemansa tietoaines sellaiseksi, jonka oppijat pystyvät omaksumaan.
Opetusharjoittelussa pyritään lähtemään liikkeelle opiskelijan olemassa olevien käsitysten tunnistamisesta. Opetustilanteeseen liittyvien käytännöllisten perustaitojen on ensin jossain määrin automatisoiduttava, jotta opettajalta vapautuisi riittävästi resursseja ongelmanratkaisuun tieteellisin perustein. Taustalla on ennen kaikkea kysymys siitä, miksi oppimistilanne on järjestetty - miksi opetetaan ja miksi opitaan? Toiminnan tasolla ovat keskeisiä muun muassa seuraavat kysymykset: mitä oppimistilanteet sisältävät - mitä opetetaan ja mitä opitaan? Miten oppimistilanteet järjestetään - miten opetetaan ja miten opitaan? Keskeistä opettajaksi kasvamiselle on edellä mainittuihin kysymyksiin vastaaminen ja tämän pohdinnan kautta oman opetuksen käyttöteorian kehittyminen. 
Aloittelijat keskittyvät ensiksi opetettavan aineen ympärille ja vasta myöhemmin he kykenevät ottamaan paremmin huomioon oppilaiden tarpeita. Kokemuksen myötä ongelmanratkaisutaidot kasvavat ja oivalluskyky ja lisääntyy. Asiantuntijaksi, toisin sanoen hyväksi opettajaksi kehitytään paitsi vahvan tiedollisen osaamisen, ennen kaikkea siihen yhdistyneen kokemuksen ja harjaantumisen kautta. Oppimistilanteiden tarkoituksenmukaisuuden tuntu on opetuksen mielekkyyden ja pätevyyden mitta. Kaikille toimille voidaan löytää sekä käytännöllisiä että teoreettisia perusteluja. Tärkeää on oppia verbalisoimaan ja tiedostamaan omia perustelujaan. Mitä paremmin opettaja on tietoinen omista ratkaisuistaan ja perusteluistaan, sitä selkeämmin ne heijastuvat käytännön toimintaan oppilaiden kanssa. Tällä tavalla opettajan käytännön teoria näkyy välittömästi opetustilanteissa. Tavoitteellinen työskentely tuo mukanaan positiivisen ja motivoituneen ilmapiirin. Tämä on usein suoraan nähtävissä myös opettajan innostuneisuudessa, jolloin oppilaatkin innostuvat oppimisesta.
(http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku1/sisalto1.htm)

6. Miten opintojesi aikana osoitat pedagogista osaamistasi ja itsearviointitaitojasi?
Opetusharjoittelut tärkeimpänä. Opetus-ja ohjaustilanteiden havainnointi ja arviointi. Reflektiivinen oppiminen omista opetuksista, palaute ja sen omaksuminen. Pedagogiikan opiskelua, sen parempaa teoreettista ymmärrystä.

7. Millaiset sisällöt ja millainen tominta tukisi omaa kehittymistäsi opintojen aikana?
Vuorovaikutus ja avoin pohdinta vertaisryhmän ja tutorin/opettajien kanssa, uusien asioiden oppiminen, teoreettinen oppiminen sekä käytännön harjoittelut. Vierailut oppilaitoksissa. Itsenäinen opiskelu opintojen ajan.


8. Millaisia kehittymistehtäviä haluat sisällyttää opintoihisi, miten ne käytännössä toteutat ja miten ne aikataulutat?

9. Millaisena toteutat osaamiskansion?
Trello, luultavasti. Osaamiskansioon liitän kurssiin liittyvät ennakkotehtävät yms muut kirjoitustehtävät, lähipäivien tuotosten jäsentelyt, opiskelemani aineistot sekä palautteet opetustilanteista, opintojen yhteenvedon.

Moottorit käyntiin

Jotakin ennen koulun alkua löytämiäni kasvatustieteen linkkejä, luettavaa ja kuunneltavaa. Johdatus kasvatustieteeseen- kurssin videot on tullut käytyä läpi ja siinä kurssissa mainittiin muutama kirja, jotka olisivat kuulemma hyviä luettavia näin aloittelijoille: Siljander - Systemaattinen johdatus kasvatustieteisiin ja Rinne ym - Johdatus kasvatustieteisiin. Ehkä yritän kirjastosta löytää jommankumman noista kirjoista ja tutustua niiden avulla perusteisiin.

Sivustoja:

https://wiki.oulu.fi/display/ktpk/Johdatus+kasvatustieteeseen (sis. kurssivideot aiheittain ja sivupalkista löytyy muutakin kasvatustieteeseen liittyvää)

https://wiki.oulu.fi/display/did/Johdatusta+didaktiikkaan (didaktiikka-aiheista matskua)

https://wiki.oulu.fi/display/ktttp/EMPIIRIS-ANALYYTTINEN+KASVATUSTIEDE (kasvatustieteen suuntaukset)

http://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/P1JOH/sl08/YLEISEN%20LUENTO_08.pdf (kasvatustieteen luentomateriaalia)

http://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/P1JOH/sl08/AKT240908.pdf (aikuiskasvatuksen luentomateriaalia)

https://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/opetus_oppiminen/lukulinkit/didaktiikka_luku01.pdf (mitä on didaktiikka)

Didaktiikka-aiheiset sivustot ovat aika raskasta luettavaa, mutta ehkä niistäkin löytyy joitakin tiedonjyväsiä, jotka voivat olla hyödyllisiä opinnoissa. Videot ja erilaiset luentomateriaalit ovat minulle helpoimmat tavat oppia ja niiden avulla asiat jäävät paremmin mieleenkin.

Alku aina hankalaa.

Lopussa kiitos toivottavasti seisoo.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot alkamassa, ensimmäisistä päivistä selvitty pää pyörällä. Nyt se sitten alkaa, johan se päivä vasta oli kun meiliin kilahti viesti että "onneksi olkoon opiskelupaikasta.." Niin sitä vain luuli olevansa valmis, mutta mitä vielä. Jonkun verran kyllä tein pohjatyötä, sillä mitään hajuakaan ei ollut esim. kasvatustieteistä, pedagogisista opinnoista tai teoriatietoa opetuksesta. Löysin mielenkiintoisia linkkejä, hieman luettavaa, ja löysin Oulun yliopiston Johdatus kasvatustieteeseen-kurssin videot, jotka avasivat huomattavasti ymmärrystä kasvatustieteen perustasta, sen evoluutiosta ja siihen liittyvistä tärkeistä henkilöistä ja tapahtumista. Teoriaa on hyvä opiskella, se avaa ja selventää tutkittavaa kohdetta ja sitä kautta asiaa ymmärtää ja arvostaa paremmin. Käytännön työhön taas tarvitaan toisenlaisia oppeja, työkaluja ja henkistä kanttia. Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun hyppään johonkin täysin tuntemattomaan, joten kyllä ne varsinaiset opetustunnitkin varmasti hyvin menevät.

Miksi lähdin tähän mukaan?
Opiskelin laborantiksi (-03) ja soveltavan biotekniikan maisteriksi (-08) ja työskentelin tutkimusryhmissä teknikkona muutamia vuosia. Välissä asuin ulkomailla, tein CELTAn, joka opetti hyvin käytännönläheisesti miten opetetaan englannin kieltä aikuisille, eri leveleillä. Sen kurssin aikana pääsin elämäni ensimmäistä kertaa opettamaan ja vaikka sydän pamppaili kurkussa koko ajan jännityksestä, oli se silti mielenkiintoista ja antoisaa. Mukavaa oli myös saada opiskelijoilta hyvää palautetta, se antoi uskoa että on lähtenyt oikealle alalle. Päädyin kuitenkin opettamaan englantia lapsille esikouluihin, jolloin opetukset olivat täysin erilaiset, mutta luovemmat ja hauskemmat. Sinä aikana luovuutta täytyi käyttää, jotta keksi jatkuvasti uusia ja erilaisia tapoja opettaa samoja asioita. Sai hullutella, leikkiä, askarrella, tanssia, laulaa, mitä vain. Esikouluajat jäivät kuitenkin taakse, kun päätimme muuttaa Suomeen ja aloittaa elämän täällä.
Ajatus opettamisesta ihan ammatiksi kuitenkin jäi kytemään mieleen, vaikka samoja vanhoja töitä päädyinkin tekemään. Suomessa vain ei tuosta vain pääsekään opettamaan, on oltava pedagogiset taidot ja kasvatustieteen tutkinnot takataskussa, jotta joku edes harkitsisi palkkaavansa opettajaksi. Ja siltikin pitäisi vakuuttaa pätevältä ja ammatilliselta. Miten se onnistuisi, jos ei ole kokemusta? Jos ei ole kokemusta, kuka palkkaisi kokemattoman? Vanha tuttu sykli häämötti edessä. Ainoa vastaus oli päästä opiskelemaan opettajaksi, ja nyt kun sinne pääsin ja se on alkamassa, niin tuntuu että ehkä tässä sittenkin on mahdollisuuksia niihin muihin töihin tulevaisuudessa. Ja vaikka ei nyt heti valmistuttuaan saisikaan mitään opettajantyötä, niin AmO on kuitenkin minulle henkilökohtainen sulka hattuun, joka näyttää hyvältä CV:ssä ja antaa erilaista vinkkeliä työelämään.