HEKS 1 - pohtimista ja murehtimista

Nyt kun olen jonkun verran lukenut aineistoliitteestä löytyviä lähteitä, on jatkuva tieto saanut minut entistä enemmän uskomaan siihen, että opetus, opettajana työskentely, olisi sekä teoriassa että käytännössä mieluinen uravaihtoehto, nykyisen tilalle. On tullut luettua, on tullut pohdittua, on tullut tehtyäkin jotain konkreettisempaa, mutta silti lähes kaikki opintojen suhteen vielä to-do-listalla.

HEKS1 on edelleen jäänyt hankalaksi aloittaa, yksinkertaisin (ja se tyypillisin..) selitys on, että ei ole ollut aikaa keskittyä siihen toistaiseksi. Aikaa olisi varmasti, jos sitä vain järjestäisi, mutta kun elämä. Kun on töitä ja niihin liittyvää stressiä, on työmatkavalmisteluja ja niihin liittyvää stressiä, on uuden työpaikan etsintää ja siihen liittyvää stressiä, ahdistustakin. Kun kaikkea on liikaa, on jostain luovuttava hetkeksi ja otettava se takaisin kuvioihin kun pahimmat kiireet ovat ohitse ja aikaa on enemmän.

Parhaiten sitä kai kuitenkin pääsee alkuun kun vain aloittaa jostakin ja etenee siitä sitten miten parhaiten näkee. Tai miten tekstiä syntyy. Eli kokeillaan miettiä näitä HEKS-kysymyksiä nyt vaikka tässä.

1. Mikä on taustasi ja miksi hakeuduit ammatillisen opettajan opintoihin?
Tähän on helppo vastata, jätän sen viimeiseksi.

2. Millainen on tämänhetkinen pedagoginen osaamisesi suhteessa ammatillisen opettajan osaamisen kriteereihin?
Minkälainen opettaja voisin olla: oma käyttöteoria varmasti muokkautuisi opintojen edetessä ja kokemuksen karttuessa, riippuen myös opetettavista ja ympäristöstä.
Uskon, että ajan kanssa pystyisin olemaan tasa-arvoinen ja reilu opettaja, huomioiden opetettavien taustat, tarpeet ja oppimiskyvyt ja -tavat.
Oman osaamiseni kehittämiseen tulisin varmasti tarvitsemaan ohjausta kollegoiden ja työelämässä muiden vaikuttavien osapuolien kautta, mutta varmasti huomaisin itsekin seikkoja opetuksessa, joita voisin muuttaa tai parantaa. Usein olen hyvin itsekriittinen oman osaamiseni suhteen, varsinkin uuden oppimisen alussa, mutta kun saan tukea ja ohjausta, luotan enemmän omaan osaamiseeni.
Minulla ei juurikaan ole kokemusta oppimiskeskeisten ohjaus- ja opetusmenetelmien kehittämisessä. Olen antanut työpaikalla opetusta yhdelle henkilölle, jolloin hänen aikaisempi osaaminen ja alan ymmärrys oli helppo ottaa huomioon ja koin antavani tarpeellisia tietoja hänelle, jotta hänen osaamisensa ja toiminta kehittyy työelämässä eteenpäin.
Vuorovaikutustaitoni opettajana saattaisivat olla melko hyvät, pyrin aina toimimaan toisia kunnioittavasti ja huomioiden. Ymmärrän ihmisten erilaisuuden ajatusmaailmallisesti ja kultturillisesti, pysyn asiallisena mutta myös näytän persoonallisuuttani, jonka usein koen rikkovan jäätä ja luovan yhteyden toiseen henkilöön.
Olen seurannut nykyään aktiivisemmin koulutuksia koskevia yhteiskunnallisia uutisia ja keskusteluja ja yritän ymmärtää päätöksien taustoja ja tulevaisuutta. Seuraan virallisia nettisivuja, kuten Opetus-ja Kulttuuriministeriö, Opetusalan Ammattijärjestö, Opetushallitus, ja Opettaja-lehti. 

3. Millaisia ovat työyhteisösi pedagogiset ja ammatilliset kehittämistarpeet?


4. Mitkä ovat ammattikasvatukseen ja pedagogiseen osaamiseen liittyvät kehittymistavoitteesi?
Aineistoihin perehtyminen, kirjallisuus yms lähteet. Vahvempi kasvatustieteen teoreettinen ymmärrys, oppimiskäsityset ja -ismit. Esiintymistaitojen parantaminen. Opetusharjoittelut.

5. Millainen pedagoginen käyttöteoria ohjaa opetus-ja ohjaustyötäsi?

Lainaan vastauksen siihen, mitä on käyttöteoria: "..jokaiselle opettajalle kehittyy opintojen aikana oma pedagoginen käyttöteoria. Toisin sanoen jokainen opettaja luo oman käsityksensä siitä, minkälainen opettaja on, minkälaista pedagogiikkaa haluaa toteuttaa ja minkälaiset arvot sen taustalla vaikuttavat." (http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut?resolvetemplatefordevice=true&juttuID=1408913225204)

Shulmanin mukaan (1987, s. 13) opettajan tehtävä on transformoida eli muuntaa tuntemansa tietoaines sellaiseksi, jonka oppijat pystyvät omaksumaan.
Opetusharjoittelussa pyritään lähtemään liikkeelle opiskelijan olemassa olevien käsitysten tunnistamisesta. Opetustilanteeseen liittyvien käytännöllisten perustaitojen on ensin jossain määrin automatisoiduttava, jotta opettajalta vapautuisi riittävästi resursseja ongelmanratkaisuun tieteellisin perustein. Taustalla on ennen kaikkea kysymys siitä, miksi oppimistilanne on järjestetty - miksi opetetaan ja miksi opitaan? Toiminnan tasolla ovat keskeisiä muun muassa seuraavat kysymykset: mitä oppimistilanteet sisältävät - mitä opetetaan ja mitä opitaan? Miten oppimistilanteet järjestetään - miten opetetaan ja miten opitaan? Keskeistä opettajaksi kasvamiselle on edellä mainittuihin kysymyksiin vastaaminen ja tämän pohdinnan kautta oman opetuksen käyttöteorian kehittyminen. 
Aloittelijat keskittyvät ensiksi opetettavan aineen ympärille ja vasta myöhemmin he kykenevät ottamaan paremmin huomioon oppilaiden tarpeita. Kokemuksen myötä ongelmanratkaisutaidot kasvavat ja oivalluskyky ja lisääntyy. Asiantuntijaksi, toisin sanoen hyväksi opettajaksi kehitytään paitsi vahvan tiedollisen osaamisen, ennen kaikkea siihen yhdistyneen kokemuksen ja harjaantumisen kautta. Oppimistilanteiden tarkoituksenmukaisuuden tuntu on opetuksen mielekkyyden ja pätevyyden mitta. Kaikille toimille voidaan löytää sekä käytännöllisiä että teoreettisia perusteluja. Tärkeää on oppia verbalisoimaan ja tiedostamaan omia perustelujaan. Mitä paremmin opettaja on tietoinen omista ratkaisuistaan ja perusteluistaan, sitä selkeämmin ne heijastuvat käytännön toimintaan oppilaiden kanssa. Tällä tavalla opettajan käytännön teoria näkyy välittömästi opetustilanteissa. Tavoitteellinen työskentely tuo mukanaan positiivisen ja motivoituneen ilmapiirin. Tämä on usein suoraan nähtävissä myös opettajan innostuneisuudessa, jolloin oppilaatkin innostuvat oppimisesta.
(http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku1/sisalto1.htm)

6. Miten opintojesi aikana osoitat pedagogista osaamistasi ja itsearviointitaitojasi?
Opetusharjoittelut tärkeimpänä. Opetus-ja ohjaustilanteiden havainnointi ja arviointi. Reflektiivinen oppiminen omista opetuksista, palaute ja sen omaksuminen. Pedagogiikan opiskelua, sen parempaa teoreettista ymmärrystä.

7. Millaiset sisällöt ja millainen tominta tukisi omaa kehittymistäsi opintojen aikana?
Vuorovaikutus ja avoin pohdinta vertaisryhmän ja tutorin/opettajien kanssa, uusien asioiden oppiminen, teoreettinen oppiminen sekä käytännön harjoittelut. Vierailut oppilaitoksissa. Itsenäinen opiskelu opintojen ajan.


8. Millaisia kehittymistehtäviä haluat sisällyttää opintoihisi, miten ne käytännössä toteutat ja miten ne aikataulutat?

9. Millaisena toteutat osaamiskansion?
Trello, luultavasti. Osaamiskansioon liitän kurssiin liittyvät ennakkotehtävät yms muut kirjoitustehtävät, lähipäivien tuotosten jäsentelyt, opiskelemani aineistot sekä palautteet opetustilanteista, opintojen yhteenvedon.

Moottorit käyntiin

Jotakin ennen koulun alkua löytämiäni kasvatustieteen linkkejä, luettavaa ja kuunneltavaa. Johdatus kasvatustieteeseen- kurssin videot on tullut käytyä läpi ja siinä kurssissa mainittiin muutama kirja, jotka olisivat kuulemma hyviä luettavia näin aloittelijoille: Siljander - Systemaattinen johdatus kasvatustieteisiin ja Rinne ym - Johdatus kasvatustieteisiin. Ehkä yritän kirjastosta löytää jommankumman noista kirjoista ja tutustua niiden avulla perusteisiin.

Sivustoja:

https://wiki.oulu.fi/display/ktpk/Johdatus+kasvatustieteeseen (sis. kurssivideot aiheittain ja sivupalkista löytyy muutakin kasvatustieteeseen liittyvää)

https://wiki.oulu.fi/display/did/Johdatusta+didaktiikkaan (didaktiikka-aiheista matskua)

https://wiki.oulu.fi/display/ktttp/EMPIIRIS-ANALYYTTINEN+KASVATUSTIEDE (kasvatustieteen suuntaukset)

http://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/P1JOH/sl08/YLEISEN%20LUENTO_08.pdf (kasvatustieteen luentomateriaalia)

http://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/P1JOH/sl08/AKT240908.pdf (aikuiskasvatuksen luentomateriaalia)

https://www.mv.helsinki.fi/home/praudask/opetus_oppiminen/lukulinkit/didaktiikka_luku01.pdf (mitä on didaktiikka)

Didaktiikka-aiheiset sivustot ovat aika raskasta luettavaa, mutta ehkä niistäkin löytyy joitakin tiedonjyväsiä, jotka voivat olla hyödyllisiä opinnoissa. Videot ja erilaiset luentomateriaalit ovat minulle helpoimmat tavat oppia ja niiden avulla asiat jäävät paremmin mieleenkin.

Alku aina hankalaa.

Lopussa kiitos toivottavasti seisoo.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot alkamassa, ensimmäisistä päivistä selvitty pää pyörällä. Nyt se sitten alkaa, johan se päivä vasta oli kun meiliin kilahti viesti että "onneksi olkoon opiskelupaikasta.." Niin sitä vain luuli olevansa valmis, mutta mitä vielä. Jonkun verran kyllä tein pohjatyötä, sillä mitään hajuakaan ei ollut esim. kasvatustieteistä, pedagogisista opinnoista tai teoriatietoa opetuksesta. Löysin mielenkiintoisia linkkejä, hieman luettavaa, ja löysin Oulun yliopiston Johdatus kasvatustieteeseen-kurssin videot, jotka avasivat huomattavasti ymmärrystä kasvatustieteen perustasta, sen evoluutiosta ja siihen liittyvistä tärkeistä henkilöistä ja tapahtumista. Teoriaa on hyvä opiskella, se avaa ja selventää tutkittavaa kohdetta ja sitä kautta asiaa ymmärtää ja arvostaa paremmin. Käytännön työhön taas tarvitaan toisenlaisia oppeja, työkaluja ja henkistä kanttia. Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun hyppään johonkin täysin tuntemattomaan, joten kyllä ne varsinaiset opetustunnitkin varmasti hyvin menevät.

Miksi lähdin tähän mukaan?
Opiskelin laborantiksi (-03) ja soveltavan biotekniikan maisteriksi (-08) ja työskentelin tutkimusryhmissä teknikkona muutamia vuosia. Välissä asuin ulkomailla, tein CELTAn, joka opetti hyvin käytännönläheisesti miten opetetaan englannin kieltä aikuisille, eri leveleillä. Sen kurssin aikana pääsin elämäni ensimmäistä kertaa opettamaan ja vaikka sydän pamppaili kurkussa koko ajan jännityksestä, oli se silti mielenkiintoista ja antoisaa. Mukavaa oli myös saada opiskelijoilta hyvää palautetta, se antoi uskoa että on lähtenyt oikealle alalle. Päädyin kuitenkin opettamaan englantia lapsille esikouluihin, jolloin opetukset olivat täysin erilaiset, mutta luovemmat ja hauskemmat. Sinä aikana luovuutta täytyi käyttää, jotta keksi jatkuvasti uusia ja erilaisia tapoja opettaa samoja asioita. Sai hullutella, leikkiä, askarrella, tanssia, laulaa, mitä vain. Esikouluajat jäivät kuitenkin taakse, kun päätimme muuttaa Suomeen ja aloittaa elämän täällä.
Ajatus opettamisesta ihan ammatiksi kuitenkin jäi kytemään mieleen, vaikka samoja vanhoja töitä päädyinkin tekemään. Suomessa vain ei tuosta vain pääsekään opettamaan, on oltava pedagogiset taidot ja kasvatustieteen tutkinnot takataskussa, jotta joku edes harkitsisi palkkaavansa opettajaksi. Ja siltikin pitäisi vakuuttaa pätevältä ja ammatilliselta. Miten se onnistuisi, jos ei ole kokemusta? Jos ei ole kokemusta, kuka palkkaisi kokemattoman? Vanha tuttu sykli häämötti edessä. Ainoa vastaus oli päästä opiskelemaan opettajaksi, ja nyt kun sinne pääsin ja se on alkamassa, niin tuntuu että ehkä tässä sittenkin on mahdollisuuksia niihin muihin töihin tulevaisuudessa. Ja vaikka ei nyt heti valmistuttuaan saisikaan mitään opettajantyötä, niin AmO on kuitenkin minulle henkilökohtainen sulka hattuun, joka näyttää hyvältä CV:ssä ja antaa erilaista vinkkeliä työelämään.